Hali päivässä -blogi

Tutkimusten mukaan halaaminen luotettavien ihmisten kesken vähentää stressiä, pelkoa ja ahdistusta. Tämän lisäksi halailu alentaa verenpainetta, edistää hyvinvointia ja parantaa jopa muistin toimintaa. Nämä positiiviset asiat aiheuttaa oksitosiini-niminen hormoni. Halaamalla ystäviä, työkavereita ja läheisiämme osoitamme heille välittämistä, empatiaa ja hellyyttä. Ja näin ollen lisäämme yhteenkuuluvuutta ja luottamusta. Onnen ja ilon tunteet lisääntyvät ja lisääntyvät ja voimme entistä paremmin kun tulemme huomatuksi lempeällä tavalla.

Olen itse kova halailemaan ja näin osoitan välittämiseni. Oman kokemukseni ja saamani palautteen mukaan halaamisella  on positiivinen merkitys ja  voimaannuttava vaikutus. Nyt minulla heräsi kiinnostus lähteä hieman enemmän tutkiskelemaan halimiskulttuuriamme. Kulttuuriantropologi Taina Kinnunen (2013) on tutkinut, että kosketuskulttuuri on muuttunut myönteisempään suuntaan. Hän rohkaisee kaikkia ylittämään omia rajojaan ja uskaltautumaan opettelemaan halaamista. Minä puolestani haastan teidät hyvät ystävät halimaan ainakin kerran päivässä. Kokeilkaa, harjoitelkaa ja tunnustelkaa miltä se halaaminen oikeastaan tuntuukaan? Mitä se saa aikaan minussa ja muissa?

Aihe kiinnostaa minua niin kovasti, että toivoisin teidän  kirjoittavan  minulle anonyymisti ja kertovan  minulle vastauksia seuraaviin asioihin:

  1. Mikä merkitys sinulle on halaamisella ?
  2. Minkälainen halimiskulttuuri sinulla on?
  3. Merkityksellinen halimuisto jos sellainen on?
  4. Sukupuoli ja ikä

Mikäli innostutte aiheesta ja materiaalia riittää, niin tuloksia tulen esittelemään myöhemmin jossain muodossa.

Minulle voi kirjoitella blogini kautta ja nimettömästi.

Lähtekäämme yhteiselle halimatkalle  HALI PÄIVÄSSÄ ja lisätkäämme omaa ja lähimmäistemme hyvinvointia. Uskon, ettette tule katumaan.

8 kommenttia aiheeseen “Hali päivässä -blogi

  1. Nimetön kirjoitti:

    1. Halaamisen merkitys on suuri. Itse tarvitsen haleja paljon. Halaamisessa toteutuu koskettaminen, sillä voi osoittaa välittämistä ja lisätä hyväksyntää, sekä hyvän olon tunnetta.
    2. Halimiskulttuurini keskittyy tällä hetkellä lähinnä omaan perheeseen, ystäviin ja työkavereihin. Joskus halaan kiitoksen yhteydessä niitä henkilöitä, jotka ovat osoittaneet minulle jotain hyvää, kuten ystävällisyyttä. Olen päättänyt oppia halaamiskulttuuria lisää ja opettaa sitä myös läheisilleni.
    3. Lapsuudestani, jolloin ystäväni isä halasi minua siten, jota en ole koskaan kokenut omalta isältäni, kuin omaa lastaan. Tämä toistui myös myöhemmin tavatessamme uudelleen vuosien jälkeen.
    4. Nainen, 38v.

  2. Nimetön kirjoitti:

    Minä olen kova halaamaan, kuuluu imagooni!!!
    Juontaa lapsuudesta asti, isäni perimää.
    Jatkan edelleen samaan malliin, se on tavaramerkkini!
    Lastenlapsiini olen tartuttanut halimiskulttuurini myös 😉 Mummu 61v

  3. Nimetön kirjoitti:

    Tykkään halata omia rakkaitani sekä erittäin hyviä ystäviä. Rakastan kun minua halataan mutta sen halin pitää olla kunnollinen, ei mikä tahansa ohimennen heitetty tönäsy tai rutiininomainen.
    Siitä en pidä kun ei niin tutut ihmiset käyvät heti halaan tai kun hali tuntuu ällöltä tissien väliin rutistamiselta. Minulla oli työkaveri joka alvariinsa halasi ja se kyllä ärsytti!
    Jos ei halaa niin läheisyys toiseen kuolee. Jokainen tarvitsee kosketusta, lämpöä ja tunnetta. Ilman halia maailma olisi kylmä ja eloton paikka. Ei tule mieleeni muuta erityistä halia kun kaikki halit riitojen jälkeen , jollei niitä olisi niin tuskin olisin naimisissa.
    Nainen 46 v.

  4. Nimetön kirjoitti:

    Lapsuudenkodissani ei halailtu, elettiin 1970-lukua. Äiti ei halaillut ketään meitä lapsia ja olimme tottuneet siihen lapsina. Aikuisikään tultaessa halaaminen ei edelleen juurikaan kuulunut elämääni kuin harvakseltaan ja sillä ei ollut juurikaan merkitystä minulle.
    Vaihdoin työpaikkaa ja siellä oli naiskollega, joka tapasi halata kollegoita. Minä joka en ollut tottunut halaamiseen oudoksuin sitä alkuun ja varmaankin jotenkin alitajuisesti vastustelinkin sitä alkuun… Muistan kun kerran keskustelin toisen kollegan kanssa halaamisesta ja hän ihmetteli kun kerroin, että äiti ei meitä lapsina halannut.
    Aikaa taisi kulua tovin verran, samoin keskusteluja kollegani kanssa. Hän oli sinnikäs ja ”mursi” kovan kuoreni ja opin aikuisiällä oikeasti halaamaan toista ihmistä ja saamaan kokemuksen siitä, että halaaminen on parhaimmillaan eheyttävä ja toista ihmistä lähentävä kokemus. Niin ja olen oppinut äitiä halaamaan ja hän ottaa halaukseni vastaan!
    Kiitos sinulle

  5. Nimetön kirjoitti:

    Tärkeä merkitys. Koskaan kukaan ei halaa tarpeeksi ketään. Aina voi halata kun vähänkään tuntuu siltä. Halaamista voi myös käyttää ”aseena” ikävää ihmistä kohtaan. Joskus se rikkoo jäätä eli toimii keventävänä. Nykyään yritän lisätä halaamista aina kun vaan muistan.
    Olen ollut huono halaamaan jostain syystä aina. Todennäköisesti haliminen on tuonut suhdetta toiseen ihmiseen liian lähelle joka on pelottanut…joutuisi oikeasti laittamaan itseään likoon…satuttamaan itseään…onneksi enää ei tarvitse pelätä läheisyyttä eikä omien tunteiden näyttämistä eikä kertomista.
    Jokainen halaaminen on merkittävä…mitään erityistä ei nyt tule mieleen.
    Mies 41V

  6. Nimetön kirjoitti:

    Halaaminen on tapa osoittaa kiintymystä ja antaa toisille luvan ”lähestyä”
    Itse halaan paljon ja läheisten, ystävien ja tuttavien kesken halailu on luontaista; usein vielä poskisuukkojen kanssa.
    Synnyinkodissani ei kauheasti halailtu, mutta en muista, että olisin sitä erityisesti kaivannutkaan. Nykyisin isäni halaa jo hieman häkeltyneenä, mutta onnellisena takaisin, tosin vain yhtä kättä käyttäen. Ei ole mitään erityisen merkityksellistä halaamismuistoa. Ehkä sellaiset halaamiset ovat hieman negatiivisesti jääneet mieleen, kun ihminen halaa epäaidosti tai puolituntematon halaa saamatta siihen lupaa. Halaamisessa täytyisi aina kunnioittaa halattavan reviiriä.
    Nainen 49 v.

  7. Nimetön kirjoitti:

    1.Halaaminen kuuluu hyviin tapoihin jos ollaan läheisiä ja haluaa osoittaa toiselle kiintymystä,lohtua tai ymmärrystä,iloa.Urheilijan halit ovat spontaanimpia yhteisen onnistumisen osoituksia.Itse olen kasvanut vailla syliä ja halia ja edelleen tuntuu vieraalta ja jäykältä saada halaus omilta vanhemmilta.olen huomannut että halaaminen vaatii luottamusta jotta siitä voisi saada lohtua.Itse hoitotyön ammattilaisena käytän kosketusta silitystä ja kontaktia hoitaessa mutta en juuri halaa.Pidän tanssista ja siinähän ollaan ikäänkuin halaten.Vanhemman roolissani olen joutunut opettelemaan läheisyyden antoa ja vastaanottamista ja merkityksellisimmät halit olen saanut lapsiltani.pieneltä ja jo isommalta lapseltani.pidän näitä merkkinä onnistumisesta ja siitä että välit ovat luottamukselliset,rakkaat.Puolisoni moittii joskus tapaani halata,teen sen hänen mukaansa väärin,mutta hallaamiseni vaatii tosiaan toimiakseen luottamusta ehkä sitä ei riittävän paljon ole. Nainen 43v.

  8. Nimetön kirjoitti:

    Meitä oli monta lasta, eikä juurikaan halailtu. Omia lapsiani sylittelin ja halailin pienenä, sittemmin se taisi jäädä vähiin. Vieläkin, keski-ikäisenä, vieraan ihmisen hali tuntuu reviirilleni tunkeutumiselta. Ihan fyysisenä kokemuksena en voi sanoa siitä erityisemmin pitäväni. Parisuhteeseen se kuuluu kyllä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.